Viel on kaupunkitilaa sisällä
jossa voi viettää aikaa maksamatta mitään
ilman pelkoo saada stevarisaattue ulko-ovelle.
Sen sijaan: toivotetaan lämpimästi tervetulleeks
viihtymään, sivistymään, alkaa
ikään ku vahingos yhä avarampi, tarkempi
kuva maailmasta piirtymään —
helpottaa tieto että jos, ja kun,
tilanne pään sisällä alkaa kriisiytymään
voin tehä kirjastoon siirtymän, löytää
ajatuspuuroa selkeyttävän riisinjyvän.
Oon kaikkien olkkarille jatkuvasti veloissa, on
jotenki osotettava kiitollisuus mitä en maksa veroissa,
ei oo olemassa muuta sakkoo minkä maksais mielellään.
Aina ei oo ollu pulittaa koko summaa kerralla mutta
ilman pahaa silmää on vähennetty velkaa sen verran
vaa että pääsee jällee lainaamaan.
…Ja viikon päästä oon taas kassalla,
vaikka pääsääntösesti muistan kaiken palauttaa
nii unohtanu hakee varaukset ajallaan —
eikä edelleenkään haittaa! Harvinaine
armon kokemus instituution kanssa
joka rakentaa luottamusta yhteiskunnassa,
tasottaa tuloerojen synnyttämiä kuoppia:
et voi sujauttaa pokelle viittäkybää
lainausjonossa ei sosioekonominen status paina.
Laitapuolen pulun kohtelus Myllikän kirjastol
muutama vuos sitte tiivistyy paljon:
sitä ei häädetty, vaan töllistelijöilt suojellaksee
vieree jätettii lappu:
Pulu on kännissä. Annetaan sen levätä. T. kirjastonhoitajat
Siis: jos jopa muunlajiset saa ymmärrystä osakseen,
miten ei ihmisenä vois kokee tätä kirjastoo omakseen?
Nykyään kirjastossa on toki kaikenlaisii mahiksii
ja lupa jopa päästää ääntä, tehä juttui yhdessä
mutta metsän jälkeen, se on mulle edelleen
lähimpänä pyhää paikkaa.
Tilausruno Myllypuron kirjastolle 10/2022