vaikka kaikki aina

Ilmojen viiletessä
(Mikä ilmastonmuutos muka...)
Me ei osata vetää lapasia käsiin
pelkät farkut jalassa paukkupakkasilla
sohjossa kahlataan tennareissa

Pipot juurtunu hattuhyllyyn
siunataan hiljaa, sitä joka keksi hupun
ja kirotaan kovaan ääneen
niitä jotka keksi ostaa Suomeen italialaisia junia
(Saatanan kusipäät!)

Villasukkia pantataan siihen asti
että pikkuvarpaat joudutaan amputoimaan
niin ku kesällä: aurinkorasva astuu kuvioihin
samana päivänä melanooma-diagnoosin kanssa.
Opeteltiin uimaan ja ruvettiin raittiiksi
hukuttuamme juhannuksena
ja vaikka sen järkikin sanoo ettei
sais ajaa autoa humalassa tai huumepäissänsä
niin meidän piti ensin kaikkien
perjantain ja lauantain välisenä yönä matkalla
baarista kotiin ajaa jonkun sukulaisen päältä,
ennen ku tajuttiin tilata taksi.
(Mut se oli sillai iha kusipää nii ei se sillai haittaa)

Ei ennen kuin jäätiin mökkitiellä auton alle
ja halvaannuttiin kaulasta alaspäin
käytetty heijastimia,
enää ei edes tartte yrittää muistaa ehkäsyä.
(Kuka nyt enää jaksaa seksiä harrastaa)

Jäykkäkouristusrokotuksen uusimatta jättäminen oli tosi hyvää
kapinointia ylikansallisia lääkeyhtiöitä vastaan,
kunnes puutarhahommissa nasahti vaarin vanha lapio kiven kautta jalkapöytään ja
samalla tajuttiin miks meiän lapset sai aivokalvontulehduksen.
(Mut ne oli sillai tosi ärsyttävii tyyppei et ei niin ku
emmä ois jaksanukaa niitä katella yhtää sen enempää
iha sillai harkittu oli, pitkän tähtäimen suunnitelma)

Vaikka kaikki aina sano
että tulella ei saa leikkiä
nii eihän me tajuttu lopettaa
ennen ku koko maailma palo

Ja vaikka kaikki aina sano
ettei saa pyytää apuu turhaan
nii eihän me enää tajuttu auttaa
vaikka sitä pyydettiin syystä

Ja vaikka omatunto koputti oveen
ja uhkas tulla sen läpi
me vaan vilkuiltiin sitä ovisilmistä
kurkittiin verhojen takaa, toivottiin
että se kuvittelis ettei me olla kotona
(Ei me ollakaan)