Nykyisinhän myös saksinokat ja tiirat luokitellaan lokkien heimoon, mutta keskityn nyt tutkiskelemaan muutamien Suomessa yleisimmin esiintyvien, stereotyyppisesti, lokeiksi miellettävien lintulajien alalajeja, joista en löytänyt missään lintukirjassa mainintaa.
Ensinnäkin: kaikki tuntevat naurulokin mutta jo vuosikaudet ornitologit ovat ohittaneet sen tosiasian, että naurulokki on oikeastaan oma yläkäsitteensä, sillä on olemassa ainakinhuutonaurulokki, tekonaurulokki ja räkänaurulokki. Koska lajien väliset erot eivät ole välttämättä ihan selkeitä, niin kerron muutamia tunnistusvinkkejä:
Huutonaurulokilla harvoin mitään omaa
velkakirjassa jopa palkatonta lomaa
Turun pääkirjaston kahvilan terassilla sillä oma piikki
johon toivot sen istuvan, paskan läjähtäessä kahviisi.
Snägärin ranskiksissa on huutonaurulokkilisä
ja oli isyystestin tulos mikä
kukaan ei kerro onko huutonaurulokki isä,
helpoiten bongaat huutonaurulokin, tietysti, netissä.
Tekonaurulokki viihtyy seurapiireissä, kuivahkoissa bileissä
vitsikirjoissa, väsähtäneissä ihmissuhteissa, nuoleskelijoiden olkapäillä.
Sen ääni on käheä ja oli juttu hyvä tai huono et erota sitä naurun sävystä
helpoiten tunnistat sen siitä että kertoessasi mielestäsi parhainta vitsiäsi, se röhöttää vieressäsi.
Räkänaurulokki taas viihtyy kauppatoreilla ja kauppakeskuksien edustoilla
se nappaa kädestäsi jäätelön tiputtaakseen sen
soittaa poliisit teinilaumojen perään piruillakseen
sanoo nähneensä niillä huumeita, ehkä jopa teräaseen
maijan saavuttua paikalle kakkaa sen tuulilasin valkoiseksi.
Harmaalokki lienee myös useimmille tuttu, mutta sen sisarlaji harmaatalouslokki on jäänyt kokonaan pimentoon:
Harmaatalouslokin paratiisi on pankkikriisi
se istuu toimiston ikkunalaudalla miettimässä miten pääsisi käsiksi rahoihisi
ja kun harmaatalouslokin saldo on taas isommalla plussalla
ja se näyttää entistä pöhöttyneemmältä ja pulskalta
se liihottelee kaupungin yllä ilmataksissa etsimässä seuraavaa saalista
jotain erityistä ja kallista –
nappaa lopulta uhmaikäisen kädestä tikkarin
rääkyy kovempaa ku lapsi: ”Millä mittaril
mä tein jotain väärin!!!”
ja on syytä muistaa että harmaatalouslokin toiminnan mahdollistaa
sen kaverit, jotka esimerkiksi pankeissa rustaa puumerkkinsä panamapaperiin.
Ja sitten vielä lopuksi – kaikki tuntenevat selkälokin
mutta kamelinselkälokkia ei enää muista kukaan
vaikka jo vanha kansa on tuntenut sanonnat:
”Kun kamelinselkälokki maahan mätkähtää
on huomenna paska sää”
ja
”Kuu kiurusta kesään on –
kamelinselkälokista loppuelämä onneton”.
Koen tarpeelliseksi esitellä lajin perinpohjaisesti:
– koko: sopiva, jotta kamelinselkä napsahtaa
– pesä: usein joko pienen ja hennon kamelin tai lahon kamelin latvassa
– pesiminen: synnyttää sopivalla hetkellä sopivan määrän poikasia jotta kamelin selkä alkaa natista
– esiintyminen: operoi kaikkialla missä pienelläkin sysäyksellä saa aikaan suuria onnettomuuksia
– muutto: usein muut lajit muuttavat muualle kamelinselkälokin saavuttua
– ravinto: syö kaikkea mitä on todella vähän, esim. viimeisen vihiksen kiukkuisen vegaanin huulilta
juo viimeiset vesipisarat kuivuvista joista
– ääni: ”krak” myös pienempi ”naps” tai ”naks”
– uhanalaisuus: toivottavaa
← takaisin