uni ku alko lutviutumaan
juuri puun jatkaessa kasvuaan
must tuli suuri kuu Auringon alkaessa sammua
Must tuli jumala ku ei ollu mihin uskoo
tuhma ku kilttei tallotaan
varotusmerkki jyrkänteen reunalle
kasa lihaa ja luustoo sen pohjalle
must tuli kummi mun siskon pojalle
ja se ku sattuuki omalle kohalle
Must tuli onni pahin virhe voi vittu no huhhuh
oikeesti ei kai älä jaksa ole hyvä, kiitos
ja anteeksi.
Must tuli peippo ku piti olla varpusta
väärä koodi lukitussa salkussa
jossa on sun lompakkokännykkäavaimet ja tärkein kirja
jonka nimee ei koskaa muista.
Must tuli
tuli ku piti puolustautua
vesi ku antautua
ilma ku koin etten oll mitää
maa, ku hautuumaa, ku ei
ruumiille puolueetonta alustaa mistää täält saa.
Viides elementti ettei ois niin jumiutunutta
kuudes, ett ois jotai vähä enempi uutta
seittemäs, on niin paljon mit ei olla tajuttukka ja
kaheksas, no, se sopii kuvaan
koska ilman yheksättä ei oltais koskaa oltukaa –
vai oliks se kymmenettä…
Must tuli feikki, pelle, spede
stadilainen, hetkeks, lande
must tuli se joka lähti veke.
Must tuli määreetön ei tittelii ei nimee
mutt kannan taskus kivee johon se on hakattu
mutt must tuli lukutaidoton eikä sitä saa näyttää kellekää muulle
koska se tuottais huonee onnee ja must tuli taikauskone
korpin lentäes korvan juuree ja kuiskates
”Krääk”
Must tuli kurasii anarkistitägei steissin seinii
ahdas nurkka yksiöön
tahdoton, niin kyllästyny yksilöön.
Must tuli mahdoton yhtälö sun paperille
must tuli ”Haluatko kilauttaa kaverille”
ja paska puhelinmyyjä
ku joka kerta numeroo näpytelles toivoin vaa
ettei kukaa vastaa,
nii mä oon ajatellu tässä että
miten paljon te sit oottekaa ajautunu mukautumaan?
← takaisin