lättänän maailman reunalla

lättänänki maailman reunal sua varron
heilutellen räpylöi ilmas tuu kans
kattoo alas
aika huikee näky

jaksaks roikottaa kädest hetke
haluisin tietää milt se tuntuu
ku al ei oo oikeest mitää
milt sun käsi tuntuu sillon

ja jos ote lipeää nii ei se mitää
joskus pitää lähtee kuitenki
tulit seuraks vaikka luuletki
maailmaa geoidiksi

ainki loppuu asti koitit ymmärtää
ainki loppuu asti koitit ymmärtää
ei se haittaa ei se haittaa ei se haittaa
ei se haittaa ei se haittaa ei se haittaa

ja ku tömähdinki maaha pyllylleni
et tullu ilkkuu vaa tarkistaa vointini
otit käsist tiukasti kii kiskoit pystyy
mä kaadui su päälle revettii nauruu

pyörähdettii ympäri, sori tästäki
pyörähdettii ympäri, sori, ja sanoit:
ei se haittaa ei se haittaa ei se haittaa
ei se haittaa ei se haittaa ei se haittaa

koitin selittää mahollisimman lempeesti
kanavoida isoäitini viisautta
näyttää todisteet: Vuosaaren huipult
katottii Auringon laskies horisonttii,
kuumailmapallon korissa sönkötin:
jos maailma ois lätty
meiän pitäs nähä pidemmälle
pitäs nähä sokeritasangot, hillovuoret
mutt osottettuani logiikkas puutteet
kaivauduit vaa syvemmälle poteroosi
jonne en enää löytäny, saati valtamedia tai posteljooni
sinnekö sut ois pitäny jättää?
sinnekö sut ois pitäny jättää?

surkeeks käy ihmiselo
jos hylätää ain ne jotka ei
meiä kaa samaa tarinaa kerro
ollaan kaikki alttiita sopivis olosuhteis
löytämää turvaa maailman reunoilt
jos keskiaukeemalle ei kelpaa, marginaalit ottaa syleilyy
niin ku runot löytää tiensä tylsän oppikirjan reunoihi
ku sä kysyit jaksanks roikottaa kädest hetken
en voi väittää ettenks ois empiny vastatessani kyllä
mutt se parhaiten nauraa, joka kans itellee nauraa
ja mälsäähän se on, jossei sitä nauruukaa pääse jakaa
ei se haittaa
ei se haittaa
ei se haittaa
ei se haittaa