kestän ku mies

kestän ku mies
jol on varaa pilkata muita
oonhan tullu itsekin morkatuks
sietäny vaikka
ja mitä
(mitä?)
(mitä?)
ja täs oon edelleen, nyt
itsetuntoni lumisella huipulla

jonka jäätikkö kyllä sulaa, myönnetään
myönnetään ku mies, joka kestää kyllä,
myös ilmastonmuutoksen
ottaa vastaan sen
mitä annetaan
se mitä et saa
on vaa mitä et osannu
ottaa vastaan

mä selviydyin
kuljin kivisen tien tähän
eikä sen murikat mitään graniittia ollu
vaan magmaa
koko elämä yhtä lattia on laavaa
nyt oon koulimassa muistakin vahvempia
kasvattamassa luonteita
asettamassa asioita oikeille paikoilleen,
vituttaa ku kaikki on ihan vinksallaan

munkaan ei annettu helpolla
toteuttaa itteeni, aina naljailtiin
jos vähänkään poikkes normista
joten nielasin ne normit
aluks pureskellen
lopult kuitenki isoina paloina
miehekkäästi
enkä yskässytkää,
paitsi kotona vessassa
vähäsen
hanan loristessa taustalla
"Voi kevät ja siitepöly", sanoin
vähän kovaan ääneen
vaik mul ei oo allergioita
ja oli syksy

parempi olla erottumatta joukosta
parempi olla erottumatta Joukosta
koska Jouko löi ihan vitun kovaa
ei se vittuilla osannu
mut vaik sitä opeteltiinki ringissä
sivaltamaan sanasapelilla päänahkoja irti
sukkelinki sutkauttaja tajus suputtaa suunsa
ku Joukon sormet alko asettua
uriin jotka oli sen kämmeniin
muovaantunu vuosien saatossa.
ei paljoo lohduttanu, et Joukolla oli
kuulemma kotona hankalaa
sillä siks se sen nyrkki pistikin,
eikä se mikään ampiainen ollu
vaan ihan helvetin iso herhiläinen
eikä siinä voinut minään perhosena väistellä
sehän olisi ollu ihan homoo
korkeintaan hevospaarmana
saattoi singahtaa sivuun

väkivallan uhka opetti olemaan valppaana
kotiläksynä harjottelin näyttämään
sellaselta jolle ei kannata ryppyillä
nyt on paljaat ajatukset ja ryppynen naama
kestän kaiken ku mies
ja mul on poika
nimeltä Jouko