en ois mitää ilman teit

en ois mitää ilman teit

en ois missää ilman teit

te teitte must mut
pelastitte mult mut
muilt mut

oisin vaa riutuva raato, kaiuton kuori, ilman teit
lähteny jo muualle ilmateit

vetäny vaa tyylii viinaa, huumeit ja hiilareit
aukonu päätä väärille tyypeille kilareis
sohvan nurkas skrollannu karkuu kriisitilanteit mutt
ootte haavat mun sisäl tikanneet
arvet ei katoo eikä ne aina naurata edelleenkään
ja tiiän, tää on nii tylsää: mutt
mite hyvi nykyää meneekää
ei viel ain oo sen keveempää
nenäs pari hernettä, henkitorves lutku
paineensietokyky ku syysmyrskyy katoova prutku
taida olla sen viisaampi mutt ainaki hupsumpi
yhä vähemmä muiden mielipiteist välittävä
ehkä enemmän läheisist välittävä
jos on valittava: ennemmi oikeel hetkel oikee tyyppi
ku jatkuvasti nippa nappa tarvittava
mieluuumi muutamalle parhain ku kaikille paras
kannan siis SM:äni ilol hitot menestyksest koko maailmas
se o joteki nii sairast: ihan ku yksin oisin tehny mitää taivalt
jos väität neroks, mä kuule kerron:
ne kaikki ukkelit oli jotai kyykyttäjii, tarvi hyysääjii
ett pysty lypsää niit ideoit itestää päivät pääksytysten
otti vaimojensaki läpät omiin nimiinsä emmä ny vastaavaa
oo tehny missään nimessä mutta: ilman mun ihmeisii
en ois tässä pisteessä, kiitos

en ois mitää ilman teit

te kohotatte mut korkeuksii
sanotte: katoha tos on maisema
kuulut siihe meiän kanssa

sukellutatte syvyyksii piirtää pimeytee tähtii
oli synkkyys sit pään sisäst luolastoo tai pilvine marrasyö
teiän luottamus saa mut hohtaa
ja ku kehutte onpa hieno loiste vastaan
iha ite teitte sen mä vaa
vähä muotoilin saamani rakkautta

palautatte mielee mistä oon tullu mistä mut tuntee
annatte palautet oonko löytäny polkuni, pysyny sil
muistatte kompurointini, sopivasti kettuilette niist
napsitte pikkukivii kengist kasaatte isoist reitin varrelle kasoi
jotta voitais hengaa siel lämpimin päivin ihan sisiliskoin
jos te voisitte olla viel ihmeellisempii
oisitte lohikäärmeit

tai jotai

en ois mitää ilman teit

en ois missää ilman teit

tai
ehkä jossai
tyylii
maakuopas

keskel kauheimmanki kauheuden
ankeimmanki ankeuden
teiän takii sitäki enemmä syytä pyrkii
toimii mahollistaakseen myös elämän kauneuden
paremman, reilumman, lempeemmän aikakauden
kivun siedättämän sydänlihaksen
pumppaamaan puhtaana ulos rakkauden

en ois mitää ilman teit

ja siks sitäki suuremmalla syyllä
jotta yhä useemmalla ois tälläsiii ihmeisii ympärillää
vaik luontotuhon keskel lohduttaa ajatus ihmiskunnast
välähdyksen maailmankaikkeuden elinkaares
ettei me elämää ees maapallolt saada kokonaa tuhottuu
nii silti: tää kokemus teiän kanssa nii ainutlaatusta
ett toivon ett vastaava mahollisimman monen saavuttas

en ois mitää ilman teit

en ois ilman teit