ennen ens kesän loppuu
meiä metsistä keräämistä muoviroskista tehdyt siivet tongin ullakolta
meen lintujen lentokentälle kysymään sukulaisilta jos
voisin tulla mukaan matkalle Lintukotoon
lähtöä edeltävänä iltana kapuan kaupungin
korkeimman talon katon reunalle kattomaan
viimesen kerran yli rakkaan ja masentavan lähiömaiseman
räpyttelen siipiäni ja rääyn
ja sitt mä hyppään
muoviset siivet mun selässä
ehitkö emo näkemään ensipyrähdystä?
esivanhemmat taputtaa olalle vai onkse tuuli?
ei, mun on pakko tuntee niiden tekevän nii etten
kuvittelis muuttuneeni hulluksi kuunneltuani vuosii niiden kuiskauksii
tarkemmin ku heikkojen signaaleiden surinointia tai megatrendien surutulitusta
shamaani-808:n tahti kiihtyy vasemman rinnan alla
veri kohisee sen koskissa vapaana mä
räjäytin padot ja voimalat: HAISTAKAA PASKA VIRTAVALTA!
jos katot silmiin näät etten voi ees enää yrittää peittää mitä pulppuaa pinnan alla nää
pronssiset karhunhammasgrilssit suussani ei oo mikään vitsi
mä purin kalterit ja ketjut rikki, irti
rouskutin pirstaleiksi ettei mua enää saatais kiinni
koska vankilasta voi vapautua mutta pään sisänen lintuhäkki
tekee kaikista lopulta oman vankeutensa romantisoijia siks
olkoon mieli puhuri aarnimetsässä, koskematon tunturijärvi
suonsilmän läpitunkeva katse ja lumituiskussa villisti rakastelevat hiutalee
mutt eihän ne linnut huoli matkaan mua
kysyy mitä siellä tekisin muka –
ja niin, muovisine siipineniki oon vaa linnun irvikuva
ja nimenomaan,
mutt matkalle on päästävä, mä lennän
Lintukotoon pääni sisällä
ja yritän tuoda mukanani lämpöä lempenä
palatessani keväällä
Ensimmäinen versio kirjoitettu alunperin esitettäväksi poetry slamin EM-kisoissa Leuvenissa, Belgiassa syksyllä 2016. Leuvenissa juhlittiin Thomas Moren Utopia-teoksen 500-vuotisjuhlia, joten järjestävä taho antoi hieman slam-meiningille poikkeuksellisesti väljän aiheen tekstille.
← takaisin