Sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
sisälläs tuhansia aurinkoja sä oot miljoona täyttä kuuta,
suonet valokaapelia sydän fuusiovoimala keuhkot uunina
kierrättää tulta joka polttaa murheisimmanki murheen.
Sormes soihtuja, kasvoissas kaks majakkaa
tukkas vapaana syysiltana meren rannalla kokko,
kuulijan ihokarvat palo karrelle sanoessas ensimmäisen sanas
Lähtiessä kiipeämään selkärankas valoportaita ylöspäin
löytää lopulta kirkkauden, joka osaa kehitellä jokaseen ongelmaan ratkasun tai
ainaki se lupaa yrittää,
mut, et aina pysty olemaan se kaunis upee loistava sinä
ei aina edes annettu tilaisuutta, saati kannustusta,
sen sijaan niin monta kertaa oot kuullu
”Älä kyde älä pala älä roihua älä loista
sun liekkis se ei mahdu tänne, pidä tules poissa!
Älä ole noin kirkas
älä
ole
valo-
olento”
Ja sulle sanottiin että
”Ei! Älä! Ei noin saa tehä! Käyttäydy, toi ei oo sopivaa, häpeä!”
Ja usein kysyessä perusteluja sai vastaukseks vaa ylimielisyyttä
”Mikä sus on vikana! Mikä mus on vikana ett mul on tollanen lapsi
ja niit on vielä kaksi enhän mä tällasta ansaitsis herrani!”
Tai sit ne vastaukset vaa, vaelsi katseena
jonneki harmaan taivaanrannan taa
”Älä kyde
älä pala
älä roihua
älä loista,
sun liekkis se ei mahdu tänne pidä tules poissa
älä ole noin kirkas,
älä
ole
valo-
olento”
Ja myöhemmin sait kuulla että ”Oot
omituinen, sul on outo mielikuvitus oot sairas
et pääse mukaa, et kuulu tänne, et oo enää ystävämme!
Väistä! Oot mun tiellä! Siirry! Istut vääräl paikal se on varattu!”
laiska ku masentunu, ADHD ku pirtee, ei pojat saa itkeä ei tytöt riehua,
”Oot sä ylipäätään tyttö vai poika?”
Hörökorvat, yhteenkasvaneet kulmakarvat ja kaiken lisäks
epärehellinen naama ja löysä kädenpuristus, hampaat on vinossa ja näkö on huono
nenä on kuono ja otsa on rypyssä, kotsa on lytyssä ja takki on vanha ”ja mitäh
eksä oo ees ajanu kainalokarvojas!”
Niin se sun kauneus, upeus ja loisto
muuttu matkal rumaks, epäsopivaks
et muka kelpaa sellasena ku oot.
Mut ku sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
ja mä en lopeta tän sanomista
ennen ku tätä itelles peilin edessä toistat:
Sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
Sun sisällä on sellanen tuli
että antaessas sen palaa vapaasti
epävarmanakin lepattaen ujosti
oot kaunis oot upee sä loistat.
Sun sisällä on sellanen lämpö
että antaessas sen levitä vapaasti
epävarmanakin syleillä ujosti
oot kaunis oot upee sä loistat.
Sun sisällä on sellanen kirkkaus että pyydän:
loistasit vapaasti, epävarmanakin avaisit itsesi
oot niin kaunis, niin upee, sä loistat.
Katso runo täältä.
← takaisin